Kertomus

         
                                                       Automatka

Viime kesänä suunnittelimme lähtevämme talvella Lappiin Leville laskettelemaan. Me lähdimme Pekan autolla. Pekka ja Pertti istuivat etupenkillä, minä ja Katariina takapenkillä.
  Huomasimme kesken matkan, että Pekkaa alkoi nukuttamaan. Pyysimme kiltisti Perttiä ajamaan autoa, koska pelkäsimme Katariinan kanssa joutuvamme ojaan. Pekka ajoi vielä läheiselle huoltoasemalle ja menimme sinne syömään. Huomasin sivusilmällä Pekan tilaavan olutta. Sanoin Pertille ja Katariinalle, että Pekka ei aja yhtään enää. Nousimme pihassa kaikki autoon ja onneksi Pertti istui ratin taakse.
  Matka jatkui ja olimme ajaneet jo monta tuntia. Jutelimme kaikki viime kesästä, kunnes Katariinaa alkoi oksettamaan. Olimme moottoritiellä ja kukaan ei ollut varautunut matkapahoinvointiin. Katariina alkoi avaamaan ikkunaa sutjakasti ja työnsi päänsä ulos ikkunasta. Minä toivoin mielessäni, että kukaan vieressä tai takana ajavista autoista ei saa oksennusta päälleensä. Oksennus lensi kauniisti ilmassa ja meitä nauratti. Toisaalta säälin Katariinaa. Kun Katariina sai oksennetuksi matka jatkui vauhdikkaasti taas Leviä päin.
  6 tunnin ajomatkan jälkeen olimme Levillä ja pääsimme laskettelemaan. Sitä ennen vain purimme tavaramme mökkiin. Koko päivän olimme rinteessä ja illalla kävimme nukkumaan.