Ratsastus on tärkeä minulle, koska se on vapauttavaa ja ratsastus kuuluu elämääni, vaikka en kävisikään niin useasti tallilla, mutta aina välillä sinne haluaa edes käymään ja tervehtimään hevosia.
Nuorempana ratsastin paljon, sain ensimmäisen ponini toisella luokalla. Nykyisin en käy enää ratsasta niin paljon, koska aika ei riitä tallille. Yleensä käyn kerran viikossa tallilla. Välillä vain hoitamassa hevosia.
Tutustuin ratsastukseen setäni perheen kautta. Heillä on hevostalli ja kun olin pieni heillä oli omia hevosia ja niitä ratsastelin.
Kävin välillä kilpailemassa estekisoissa. Kilpaileminen ei ollut ihan minun juttuni. En pitänyt kilpailupaikoista, ihmisten ja hevosten määrästä. Nykyisin seuraan ratsastuskisoja televisiosta tai käyn kisoissa hoitamassa. Olen myös ollut kisoissa töissä, olin yleensä sihteeri.
Hevosten kanssa on ihanaa olla tai hoitaa niitä. Se on rentouttavaa, vaikka välillä myös rankkaa. Parasta minusta on ratsastaa metsässä hiljaisuudessa tutulla hevosella. Pidän myös ratsastaa kentällä tai maneesissa, saa harjoitella kunnolla ja kun menee hyvin on kivaa palkita hevonen ja kehua sitä.
Mieleeni on jäänyt, kun putosin pienenä hevosenselästä maastossa. Ponini lähti vain laukkaamaan ja en saanut sitä pysähtymään, niin putosin ja tuli pitkä kotimatka kävellen. Poni tietenkin oli laukannut heinäkasalle syömään. Olen oppinut hevosten ja ratsastuksen parissa paljon asioita. On hienoa huomata, että on oppinut pärjäämään isonkin eläimen kanssa. Joskus ei kaikki ole mennyt ihan niin hyvin, mutta häviöt on kasvattanut ja huomaan, että seuraavaksi voi mennä paljon paremmin. Uskon, että ratsastus tulee aina kuulumaan elämääni jollain tavalla edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti